Vapaa päivän puuhasteluja

Aamu alkoi hieman harmaana, mutta mielestäni se luo aika kivan tunnelman tuohon lähi kukkuloille.

Tänään oli taas tuo maatalouskoulun kauppa auki, joten sinne oli lähdettävä hakemaan tuoretta ruokaa. 

Tässä on tämän päivän saalis. Nuo luumutomaatit ovat aivan mielettömän hyviä. Ne saavat aivan erilaisen ja täyteläisen maun kun ne saavat kypsyä puskassa loppuun saakka.

Päätinpä sitten tehdä tällaisen frittatan tapaisen jutskan. Ensin paistoin punasipulia, paprikaa, romanescoa, kyssäkaalia ja valkosipulia pannulla. Niiden päälle heitin sitten kananmunaseoksen johon olin sekoittanut myös turkkilaista jogurttia. Päälle vielä hieman juustoa. Ensin paistoin levyllä niin kauan että frittata oli hieman hyytynyt ja sitten heitin uuniin ruskistumaan.

Tuli muuten hyvää!

Tytötkin tykkää kaalista, tässä mutustellaan kyssäkaalia.

Bambeja!

Aamulla työmatkalla bongasin nämä bambit käyskentelemässä pellolla. Kesällä ei näitä kauriita juurikaan näe kun vasat on ihan pikkuruisia.

Uudet reipanit

Noin kuukausi sitten onnistuin hukkaamaan mun iki-ihanat aurinkolasini, on ollut todella tukalaa näillä aurikoisilla keleillä olla ilman. Yleensä mulla on aurinkolasit päässä autolla ajaessa kun vähänkään on kirkasta.
 Jotenkin olen toivonut että lasit jostain putkahtaisivat esille, niinkuin tavaroilla yleensä on tapana, mutta eipä vaan ole näkynyt. Olen jo useaan otteeseen käynyt ihailemassa silmälasiliikkeessä uusia laseja, mutten ole raaskinut ostaa. Tänään taas kävelin kyseisen liikkeen ohitse ja TADAA kaikista aurinkolaseista 50% pois! Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä ostanko uudet vai en. Mukaan sitten lähti Ray-Banit. 

Navetanraikkaana aurinkolasien uusi omistaja

Sain itse valita otanko ruskean vai mustan kotelon

Tänään oli taas lenkkeilypäivä ja niinpä Hillan kanssa hölköteltiin puolisen tuntia.

Loppuverryttelynä tehtiin Venlan kanssa kävelylenkki ja Venla pääsi vielä uimaan.

Täällä ei koskaan pääse kuivin jaloin lenkiltä kotiin, satoi tai paistoi. Tänään paistoi ja kengät saikin ottaa aurinkoa terassilla lenkin jälkeen.

Illalla vielä intouduin kuvailemaan maisemia kotimatkalla töistä tullessa, kun oli niin kaunis iltakin ja kaikkee...

Ja vielä kotipihalta muutama kuva

Aika ryhdistäytyä osa 1 Terveys

Viimeviikkoina olen kovasti innostunut selailemaan organisointi-intoilijoiden blogeja, olen itsekin kovaa vauhtia tulossa yhdeksi heistä. Kaiken ydin on tietysti hankkia/tehdä itselle organisoija (organizer) siis jonkinlainen kalenteri, ja täyttää se tavoitteilla, suunnitelmilla ja kaikella mahdollisella tiedolla ja kirjoituksilla. 

Minulla on nyt muutama eri elämänalue joihin olisi nyt tarkoitus saada parannus. Ensimmäisenä on oma terveys. Ei se mitenkään kummemmin ole rempallaan nytkään mutta ylimääräisiä kiloja löytyy ja juoksukuntokaan ei ihan sellainen kuin toivoisin. Lihaskunnosta kyllä pitää huolen työtehtäväni maatiloilla. Päivittäin saan töissä kyykkiä, kantaa, työntää, nostaa, vetää, kävellä ja tasapainoilla yllin kyllin.

Ruokailukaan ei mitenkään ihan retuperällä ole, valkoista sokeria välttelen ja samoiten myös valkoisia jauhoja. Ruoat ja leivät valmistan pääasiallisesti itse. E-aineet ovat myös mustalla listalla. Vihannekset ja juurekset haen pääasiassa läheiseltä maatalouskoululta.

Yksi syy tähän innostukseen on tavoitteeni saada ensi vuonna Venla hyväksytyksi pelastuskoiraksi. Tämä taas tarkoittaa sitä, että meillä molemmilla on oltava kunto kohillaan, ettei heti ensimmäisessä ylämäessä tule stoppi kun meidät hälytetään eksyneitä ihmisiä etsimään vuorilta. Ensivuodelle olenkin nyt päättänyt pistää tavoitteeksi osallistua Fanaråken opp tapahtumaan. Tässä on reitin korkeusprofiili.

Juoksentelu on lähtenyt ihan kivasti käyntiin, nyt tavoitteena on joka toinen päivä jolkotella puolisen tuntia ilman sen kummempia kommervenkkejä. Intervalliharjoitusta saan tarpeeksi näissä meitin mäissä. Tänään puolen tunnin lenkillä tule kiivettyä 156 metrin edestä, siis korkeusero lenkilläni oli sen verran. 

Aikomus on myös päivitellä tätä blogia huomattavasti ahkerammin kuin ennen! 

Tässä vielä kuvakimara kesäkuiselta retkeltä tässä lähivuorilla, Sandegga on korkeimman huipun nimi ja se on 1093 metriä merenpinnasta.

B-hyväksytty koirakko

Sunnuntaina 25.5. olimme Venlan kanssa etsintäkokeessa. Kokeeseen kuuluu 400x100m hakukoe ( koira etsii ilmavainun avulla kadonneita ihmisiä) sekä 500m jälkikoe (koira seuraa maassa olevaa jälkivanaa). Hakukokeen suorittamiseen oli aikaa 20 minuuttia, kaksi henkilöä oli kadoksissa puskissa, mutta Venla löysi molemmat. Hakukokeesta suoraan lähdimme jälkikokeeseen, aikaa sen suorittamiseen oli 30 minuuttia. Jäljelle oli kadonnut kolme noin tulitikkuaskin kokoista esinettä ja lopussa oli käsilaukku. Venla löysi kaikki esineet ja suoritimme siis B-tason etsintäkokeet hyväksytysti.

 

Jotta saavuttaisimme B-hyväksytyn koirakon diplomin, oli vielä edessä neljä päivää tiukkaa työskentelyä, hakua, jälkeä, itsenäistä maasto etsintää, jalat makaroonilla marssimista vuorilla, gps:n opettelua ja asioita joita tulee vastaan kun etsintäkeikalle lähdetään.

Jäljellä

Komentokeskus

Loppujen lopuksi saimme diplomin käteen ja tästä alkaa treenaaminen kohti A-hyväksyntää , jonka jälkeen pääsemme tosi toimiin.

Utmarsj

Toukokuu on ollut pelastuskoiratoimintaa täynnä. Alkukuusta olin "ulosmarssilla". Tämä on yksi osa pelastuskoiraohjaajan koulutusta. Tarkoituksena on testata että osaat pakata rinkkaasi oikeat tavarat, jotta selviät tunturissa. Myös kuntoa testataan - se rinkka pitää ihan itse kantaa koko matkan. Koira on tietysti mukana ja yöpyminen on teltassa. Normaalin maalaisjärjen omaavalle tämä ei ole mitenkään vaikea homma, mutta jos ilmestyt koululaisreppu selässä ja olet täyttänyt sen coca cola pulloilla, et kyllä läpäise tätä reissua hyväksytysti. Tai jos olet niin huonossa kunnossa, että retkueen johtaja joutuu kantamaan rinkkasi, olet tervetullut joskus myöhemmin uudestaan. Tällaisiakin yrittäjiä on oikeasti löytynyt...

Väsynyt telttailija