Treeniä Møre og Romsdalissa

Kaksi päivää kovaa treeniä. Suolla. 

Kunto kasvaa kohisten kun hyppelet mättäältä toiselle ja välillä uppoat kuitenkin johonkin suonsilmään.

Näkymä meidän majapaikasta.

Toisen päivän harjoitusmaasto, autoilta kohti lunta.

Oltiin mekin siellä. Kuva Kristin Dyrkorn.

Kohti Standalhyttaa

Kovin kauaa ei kotona keritty homehtua, kun jälleen oltiin taas tien päällä. Tällä kertaa lähdettiin naapuri lääniin, Møre og Romsdaliin pelastuskoirakokoontumiseen.

Stine ja Jeanette köröttelee edellä kun tunsivat tien ennestään.

Täällä vuoret ovat aivan eri mallisia kuin meillä Sogn og Fjordanessa. Huiput ovat todella jyrkkiä ja teräviä.

Meitä olikin ihan mukavan iso porukka.

Yöpymispaikan, Standalhyttan pihasta lähti pissatusmaastot.

Aamupala syötiin tällaisia maisemia katsoen.

Ukkoja etsimässä.

Kotia kohti

Sitten olikin taas aika lähteä Norjaan päin lentelemään. 

Meille varattiin taas koko kolmen penkin rivi aivan koneen etummaisesta rivistä.

Norjassa poikkesin ruokakaupassa ja näin tällaisen Kiinavohvelin. Erehdyttävästi maistui kyllä Kismetiltä...

Lautalla kahvit

Kyllä oli kuitenkin mukava taas palata näihin maisemiin.

Matka Suomeen

Kuten edellisessä postauksessa jo mainitsinkin, oli meillä jälleen tiedossa matka Suomeen.  Hilla jäi Stinen ja Tobberin kanssa Førdeen ja me Venlan kanssa suunnattiin autolla kohti Bergeniä. Vaikka matkaa Bergenin lentokentälle ei ole kuin 200 km, aikaa tähän matkaan kuluu vähintään neljä tuntia. Matkalle sattuu onneksi vain yksi lauttamatka, Oppedal-Lavik.

Lautalla on kuitenkin mukava hieman jaloitella ja nautiskella kuppi kuumaa kahvia. 

Pysähdys Bjørn West- museon liepeillä Masvuonolla.

Lötkö-Lissu Bergenin lentokentällä.

Lisää kuvateksti

Sitten lennettään kohti Osloa. Kauempana horisontissa näkyy Hardangervidda.

Lentomatka Helsingistä Osloon

Olimme Venlan kanssa Suomessa käymässä huhtikuussa ja koska Norwegian ja SAS ottavat pelastuskoirat ja -kokelaat matkustamoon, käytimme tätä tilaisuutta hyväksi tällä kertaa.

Rentona Helsinki-Vantaalla

Me lensimme Norwegianilla ja palvelu oli erinomaisen ystävällistä ja meille järkättiinkin paikat joka lennolla aivan koneen etuosasta jossa on ruhtinaallisesti jalkatilaa.

Tässä odotellaan jo matkatavaroita Oslon Gardemoenilla.

                                       
                                                            Venla lennossa

Yhteistreeniä ilma-ambulanssin kanssa

Lumivyöryetsinnässä on aina koirien lisäksi myös paljon muitakin mukana, muun muassa paikalla pörrää ainakin yksi helikopteri ja lumikelkkoja saattaa olla useampikin. Siksi meidän onkin harjoiteltava yhteistyössä ammattipelastajien kanssa. Viikko sitten tulikin sitten Førden "mediheli" (luftambulanse) meidän kanssa treenailemaan.

Tehtävänä oli etsiä lumivyörypiippari joka oli kätketty maastoon. Helikopterin väki etsi sitä ilmasta käsin sen lähettämän signaalin avulla ja me maasta käsin koirien nenän avulla. Helikoteri nostattaa kyllä aikamoisen lumimyrskyn ja melukin on aikamoinen. Koirat ei siitä kyllä piitanneet vaan tekivät töitä niinkuin aina muulloinkin. Yläpuolella olevassa kuvassa Venla on kuorrutettu lumella jota helikopteri puskee meidän päälle.

Etsintä kuitenkin jatkuu

Ja niin etsii helikopteriväkikin

Ja tadaa! Löytyi! Se on tuo vasemmassa kädessä oleva vehje.

Lopuksi vielä "koirat helikopteriin-harjoitus".

B-hyväksytty koirakko

Sunnuntaina 25.5. olimme Venlan kanssa etsintäkokeessa. Kokeeseen kuuluu 400x100m hakukoe ( koira etsii ilmavainun avulla kadonneita ihmisiä) sekä 500m jälkikoe (koira seuraa maassa olevaa jälkivanaa). Hakukokeen suorittamiseen oli aikaa 20 minuuttia, kaksi henkilöä oli kadoksissa puskissa, mutta Venla löysi molemmat. Hakukokeesta suoraan lähdimme jälkikokeeseen, aikaa sen suorittamiseen oli 30 minuuttia. Jäljelle oli kadonnut kolme noin tulitikkuaskin kokoista esinettä ja lopussa oli käsilaukku. Venla löysi kaikki esineet ja suoritimme siis B-tason etsintäkokeet hyväksytysti.

 

Jotta saavuttaisimme B-hyväksytyn koirakon diplomin, oli vielä edessä neljä päivää tiukkaa työskentelyä, hakua, jälkeä, itsenäistä maasto etsintää, jalat makaroonilla marssimista vuorilla, gps:n opettelua ja asioita joita tulee vastaan kun etsintäkeikalle lähdetään.

Jäljellä

Komentokeskus

Loppujen lopuksi saimme diplomin käteen ja tästä alkaa treenaaminen kohti A-hyväksyntää , jonka jälkeen pääsemme tosi toimiin.

Utmarsj

Toukokuu on ollut pelastuskoiratoimintaa täynnä. Alkukuusta olin "ulosmarssilla". Tämä on yksi osa pelastuskoiraohjaajan koulutusta. Tarkoituksena on testata että osaat pakata rinkkaasi oikeat tavarat, jotta selviät tunturissa. Myös kuntoa testataan - se rinkka pitää ihan itse kantaa koko matkan. Koira on tietysti mukana ja yöpyminen on teltassa. Normaalin maalaisjärjen omaavalle tämä ei ole mitenkään vaikea homma, mutta jos ilmestyt koululaisreppu selässä ja olet täyttänyt sen coca cola pulloilla, et kyllä läpäise tätä reissua hyväksytysti. Tai jos olet niin huonossa kunnossa, että retkueen johtaja joutuu kantamaan rinkkasi, olet tervetullut joskus myöhemmin uudestaan. Tällaisiakin yrittäjiä on oikeasti löytynyt...

Väsynyt telttailija