Talovahtina

Tytöt esittelee taloa

Ei tällassii ossoo käettöö iliman ohojeita

Ruskeeta soossia ja makaroonia

Helmikuussa

Helmikuun alussa tuli lomitusrinkiin kaksi uutta jäsentä. Molemmat tilat sijaitsevat aika korkealla. Toinen 400 metriä merenpinnan yläpuolella. Juuri niiden päivien aikana kun olin lomittamassa näissä paikoissa, tuli tännekin vuosisadan lumisateet.

Näissä kuvissa on hieman tunnelmia vuoren ylityksestä. Tähän kun vielä lisätään kunnon lumisade ja muistetaan että näillä teillä mahtuu yksi auto kunnolla tielle, kahdella on jo ahdasta, alkaa päästä hieman mukaan tunnelmaan. Ja minähän ajelen täällä kuuden aikaan aamulla ja iltanavetasta palaan yhdeksän aikaan illalla. Parhaimmillaan lunta tuli 65 senttiä päivän aikana. Kinokset ulottuvat yli kahteen metriin, joten olo on kuin labyrintissä, pienemmät risteykset vain yht'äkkiä ilmestyvät jostain pystysuoran lumiseinämän takaa.

Eräänä vapaa päivänä otettiin Venlan kanssa ja lähdettiin Stryniin katselemaan mitä siellä näkyy. Strynissä ei kyllä paljon mitään ollut, mutta Nordfjordeidistä löydettiin Norjan vuonohevoskeskus.

Lauttamatka kuuluu aina asiaan. Täältä ei juuri mihinkään suuntaan ilman lauttaa liikuta. Tässä Venla odottelee satamassa.

Välipalaa

Lautalla

Nyt oltiin Ole-Johanin (lausutaan uulejuuhanin) ja Greten navetassa lomittamassa, kun koko perhe lomaili Teneriffalla. 10 Päivää asuttiin talo- ja koiravahtina täällä valkoisessa talossa.

Tunnelmakuva

Tammikuun loppu osa 2

Matkalla Stellan omistajien karjamajalle tunturiin. Gretelle tuli jano ja onneksi täällä on vesihanat aina lähellä.

Ole-Johan porhalsi suksilla meitin ohitte. Minä, Grete ja koirat oltiin kävellen matkassa. Ole-Johanilla olikin sitten aikaa keitellä kaffeja majalla.

Karjamajassa on tunnelmaa

Saatiinhan sitä kaffiakin sitten

Tässä kuva ulkoapäin

Ja siellä kaikilla oli nii-iin muu-kaaa-vaa

Tammikuun loppu osa 1

Eräänä kauniina tammikuun aamuna lopettivat tuulilasin pyyhkijät toimintansa. Taas siis suuntasimme matkamme herra Nissanille.

Tämä on Førden Esso. Meijän vakipaikka. Kylältä löytyy ainakin kolme muutakin bensiinin myynti paikkaa. Shell ja Statoil ja joku kolmaskin.

Tämä on minun pankki. Aikanaan pankin valintakriteerinä oli konttuurin komea ulkomuoto. Sparebanken Sogn og Fjordane

Pääsisäänkäynti minun pankkiin.

Aina kun Almera on herra Nissanilla käymässä, käyn tässä lähikahvilassa kahveella.

Kaffi maksoi 15 kruunua ja puolikas sämpylä 27 kruunua.

Täällä istuu lähinnä vanhoja ukkoja.

Valikoima

Rema 1000. Täällä asioin useimmiten ruokaostoksilla.